Lajit

VARJOLIITO

Varjoliito on ehkä lähimpänä ihmiskunnan ikiaikaista haavetta lentää lintujen lailla. Siipi ylös tuuleen, muutama askel vauhtia, maa katoaa jalkojen alta ja huikeat maisemat avautuvat silmien alla. Lento voi jatkua rinnetuulessa tai termiikeissä useita tunteja. Matkalennoille voi tulla kokeneelle varjoliitäjälle jopa yli sata kilometriä hyvissä olosuhteissa. Varjoliitimellä lennetään pääasiassa paikallis- tai matkalentoja sekä rinnetuulessa sopivassa maastossa. Varjoliitimellä voi myös lentää konevoimalla nk. moottoroidulla varjoliitimellä (=mova). Moottorin avustuksella lennetään yleensä kun ilma on tasaista ja tuuli leppoisaa. Nykyisin myös temppulentoon (acro) järjestetään kursseja. Varjoliitoa harrastetaan ympäri maailmaa ja siinä voi kilpailla aina MM-tasolle asti.

MITEN

Varjoliitimellä noustaan lentoon joko rinteestä, hinaamalla tai moottorilla. Hinaus tapahtuu kesällä yleisimmin autolla lentokentiltä ja talvella moottorikelkalla järven jäältä.

Hinaamalla saavutetaan normaalisti 300-600m korkeus, josta hinausnarun irrotus tapahtuu. Siitä voi liukua muutaman minuutin lennon takaisin hinauspaikalle tai kesäisin alkaa etsiä termiikkejä eli nousevia lämpimiä ilman pystyvirtauksia. Näiden virtausten avulla voidaan nousta pilven pohjiin 1500-2000m tai aina jopa 3000m korkeuteen saakka.

Rinnelentoa lennetään yleisesti ilman moottoria esim. Keski-Euroopan vuoristoisilla seuduilla. Suomessakin on tasaisuudesta huolimatta muutamia hyviä rinnelentopaikkoja esimerkiksi Pallas-tunturi kevät talvella. Moottorin avulla voi nousta ilmaan tasaiselta maalta vaikkapa pellolta.

VARUSTEET

Yleensä varjoliitoharrastaja hankkii omia välineitä vasta koulutuksen loppupuolella tai sen jälkeen. Näin lennonopettaja tai muut kokeneemmat lentäjät voivat olla apuna valitsemassa juuri kyseiselle lentäjälle sopivia välineitä. Varusteet kestävät vuosia kun niistä pidetään huolta, siksi hyviä välineitä saa ostettua edullisesti myös käytettynä. Tyypillinen varustepaketti on siipi, valjaat, pelastusvarjo, kypärä, koukkupuukko ja variometri. Tällaisen paketin voi saada ostettua käytettynä 1000 – 1500€:lla, se ei ole kovin paljon omasta ”lentokoneesta”.

MOOTTOROITU VARJOLIITO

Varjoliitimellä voi lentää myös moottoroituna, jolloin valjaiden selkäpuolelle kiinnitettävä varjoliitomoottori mahdollistaa itsenäisen lentoonlähdön aukealta paikalta.

RIIPPULIITO

Riippuliidin on purjesiipinen jäykkärunkoinen painopisteohjattu lentolaite, jossa lentäjä tyypillisesti riippuu valjaiden avulla ja ohjaa trapetsiputkesta painopistettään liikuttelemalla liitimen kulkua. Riippuliitimessä riiputaan lennon aikana vaaka-asennossa valjaissa ja jalat laitetaan vetoketjulla suljettavaan pussiin suojaan ilmavirralta.

Liidin on tavallisimmin laattojen avulla jäykistettyä tekstiiliä ja runko usein alumiiniputkea tai aerodynaamisesti muotoiltua profiilia. Myös hiilikuitua käytetään joidenkin osien materiaalina. Kankaana käytetään samoja kankaita kuin purjeveneiden purjeissa.

Lähtö ja laskeutuminen tapahtuvat vastatuuleen yleensä jaloin. Riippuliidintä voidaan hinata korkealle eri tavoin tai lähtö voi tapahtua korkealta paikalta juosten. Suomessa yleisin hinaustapa on kääntöpyörähinaus. Siinä 300–1 000 metriä pitkä naru kulkee kääntöpyörän kautta. Toisessa päässä on auto, moottorikelkka tai mönkijä. Toinen pää kiinnitetään riippuliitovaljaisiin. Riippuliidin vedetään narun pituudesta riippuen satojen metrien korkeuteen.

Taitava riippuliitäjä voi pysytellä ilmassa jopa useita tunteja hyödyntäen nousevia ilmavirtauksia. Riippuliidon vapaan matkan ennätys Suomessa on 309 kilometriä.